Öljyä ja maitoa laineilla
- Anne Puttonen
- 26.9.2019
- 2 min käytetty lukemiseen
Kansainvälinen merikonferenssi järjestettiin Turussa kuluvalla viikolla, 24-25.9.
Öljyonnettomuuksien torjunta sekä toimiminen öljyonnettomuuksien sattuessa nousivat puheissa framille, ja ne nivottiin osaksi globaalia ilmastomuutoskeskustelua.
Maailma tarvitsisi yhdenmukaisen koulutuksen eri maiden välille jotta kaikkialla osattaisiin toimia oikein kriisitilanteissa.
Biohajoava öljyä sitova puukuitumateriaali on kehitetty josta olisi mahdollista apua kriisitilanteen sattuessa.
Herää kuitenkin paljon kysymyksiä. Miksi olemme luoneet sellaisen maailman jossa ylipäänsä tavitsemme suojakeinoja? Miksi olemme luoneet maailmasta sellaisen, että kriisit uhkaavat kaikkialla, kaiken aikaa ympäröiden meidät koko ajan?
Konferenssi käsitteli myös merenkulun suunnittelua ja -teknologiaa.
Järkevä kehitys on hyväksi mutta överiksi saattaa ihmislaji mennä näissäkin asioissa.
Olin joitakin vuosia sitten luentopäivässä, jossa yksi päivän luennoista pureutui ravitsemukseen. Eritoten maitoon.
Silloin jo olin maitoa juomaton tapaus. Siihen ei ollut ideologista syytä eikä mitään muutakaan tiedostettavaa syytä. Se ei vain maistunut. Ei tuntunut oikealta. Sydän ei ottanut vastaan.
Luennolla puhuttiin perusfaktoista;
mm. kuinka e-vitamiini- ja rautapitoisuus vähenee ihmiselimistössä, maidon sisältämä kaseiini tuottaa limaa ja pahentaa astmaoireita ---hetkinen ..!
Lamppu syttyi -valaistumisen hetki- ja ymmärsin omalla kohdallani miksi olin toiminut niinkuin olin toiminut! Tiedostamattani olin ikäänkuin tiennyt etten liimaa elimistöäni.
Olin kuunnellut vain sydäntäni, toiminut oikein tietämättä miksi, ja se syy oli, että maito pahentaisi ammattiastmaani. Sama kuin miksi olin ollut Kasvis jo vuosikymmeniä ennen kuin ammattiastma edes räjähti. Astman saapuessa olin jo valmiiksi oikealla tiellä mitä ruokavalioon tulee.
Tänä päivänä maitokeskustelu velloo kilpaa laineilla öljyn kanssa.
Voisi kysyä samaa kuin öljyn kohdalla;
miksi on päästetty överiksi? Miksi piti tehdä maatiloista bisneskammotuksia, joissa jokainen Lenita, Hylky, Mustikki, Muurikki ja Hula ovat vain sarja numeroita?
Miksi Maatiloista on tullut hirviöitä, joissa aina vain suuremmat ja suuremmat traktorin pyörät sekä jättimäiset työkoneet tappaa ja myrkyttää kaiken alleen? Miksi kaivinkoneet myllää ja möyryää, metsäkoneet karjuu kilpaa?
Kuinka mikään olisi palautettavissa, puhdas maaperä, myrkytetyt pölyttäjät?
Ihmiset ajettiin hulluuden partaalle ja yli, ja he, jotka pärjäävät hyvin -heistä tuli ylimielisiä ahneita peltojen ja ravinnontuotannon -ja kuluttajan- myrkyttäjiä.
Massatuotanto ja eläinten äärimmilleen viritetty hyödyntäminen on väärin ja vastenmielistä.
Ihminen!
Suruissani, kauhuissani, logosilmin ja -miein, ja vaikka minkälaisten tunteiden myllerryksessä seurasin Laukaan Lehmäkeissiäkin. Itkinkin.
On saavutettu ääripiste.
Maidon tuotantotavat ovat kokenet järkyttävän muutoksen. Tuottajat eivät välitä tippaakaan näistä muutosten kauaskantoisista seurauksista kuluttajalle -ja kuluttajan terveyteen. Eläinten kasvatus ja ruokavalio on myrkytetty. Kaikin tavoin.
Ei siis ihme, että tästä on selvänä seurauksena maitokeskustelun polarisoituminen.
Merenkulku ja meri ylipäänsä on yksi Turun yliopiston strategisista tutkimuskokonaisuuksista.
Mutta minne perustaisimmekaan myrkyttömän, riistottoman, suuria kokonaisuuksia ymmärtävän, Puhtaan, Aidon, Elämää Kunnioittavan Maaseudun Yliopiston!
Commenti