Huoli on merkillinen seuralainen olkapäällä. Vaikka kuinka komentaisi, hän, Huoli, ei lähde olkapäältä. Päinvastoin. Hän, Huoli, kloonautuu kahdeksi, istuu toisellekin olkapäälle, ja aloittaa valtavan puhetulvansa. Eikä siitä tule loppua.
Tuon tyypin, Huoli, tuntee moni, melkein uskaltaisin sanoa, että jokainen. Joillakin ihmislajisilla se kohdistuu ehkä vain perheeseensä, lapsiin, läheisiin tai ystäviin. Sitten on heitä, joiden huolispiraalit ulottuvat ympäristöön lähelle ja kauas, Luontoon, Eläimiin, edesmenneisiin läheisiin, globaaliin talouteen, maailman asioihin lähelle ja kauas sekä vielä kauemmas -kaiken edellä mainitun lisäksi tietenkin. On tietenkin vielä huoli työstä, töistä, omasta ja likimpien -ja heidän hieman kauempana olevien likimpien, ystävien työstä ja elämästä. Huoli. Aivan loputon ja pohjaton jalkojensa heiluttaja olkapäällä.
Vaalitulos huolestuttaa. Hirvittää. Toisenlaisenakin se varmasti olisi omat hirvityksensä herättänyt, mutta nyt on Luonto- ja ympäristöasiat liipaisimella. Pienen ihmisen arki, jokapäiväiset elämät ja arvopohjat nostattavat syystäkin suurta huolta.
On vastenmielistä, kuinka ylenkatsotaan pennuttomia perheitä. Ihmisiä hekin ovat, joilla ei ihmisperhettä ole. Tai ihmisperhe saattaa olla vain kaksi henkilöä.
Arvo ja arvostus ei saa olla kiinni siitä, oletko lapsiperhe, mikä on koulutus, mikä on työnkuva, mikä on terveystila, mikä on ikä tai mistään muustakaan seikasta. Ikärasismi on totta, terveysrasismi samoin, vaikka kuinka loistavilla koulutuksilla hakisi ns. vieraan töihin.
Huoli alkaa laulaa molemmilla olkapäillä Arvon mekin ansaitsemme! Laulaa korkealta ja kovaa.
Pienpuolueet ansaitsisivat arvon ja arvonsa. Järjestelmä kaikessa inhottavuudessaan varmistaa suurten puolueiden porskuttamisen tiputtamalla pikkuiset pois puoluerekisteristä. Se ei kerro mistään muusta, kuin järjestelmän kieroudesta varmistaa asia edellä toimijat pois kartoilta.
Ego- ja pärstäkeskeisyys on kuvottavaa. Ajatella, että yhä, oikein valistuneisuuden aikoina vaalimainokset keikkuu milloin missäkin tienposkessa, ja eikä olekin ihastuttavan paradoksaalista, että parhaimpien kevätmyräköiden aikaan.
Sota- ja sotateollisuusmyönteisyys, natomyönteisyys järkyttää. Tässä kohtaa Huoli olkapäällä -niillä molemmilla, lakkaa heiluttamasta jalkojaan ja valtaisat huolirypyt ilmestyvät otsalle ja silmäkulmiin. Tiedäthän miltä näyttää hevosen huolirypyt, juuri samalta näyttää Huoli olkapäällä puhuttaessa talouden haaskaamisesta sotavermeisiin kaikissa muodoissaan.
Ei kysely kansan natomielipiteistä ole millään tavoin kattava. Silti koko ajan kuulee hokemaa, että kun kansan tahto ja enemmistö sitä ja enemmistö tätä.
Prosessi on ollut kavaline agendoineen pitkä ja kiero. Kierompi kuin se kuuluisa korkkiruuvi.
Pahoinvointi nousee natojuhlinnasta, siinä ei ole turvan tuntua pätkääkään. Aivan päinvastainen fiba. Eikä vain fiba vaan fakta.
Jokainen varuskunta on käytännössä jo naton tukikohta, ja jokainen lentokenttä on täysin käytettävissä. Kerrassaan hirvittävää. Ihan on valtakunnan uutisissa jopa ääneen sanottuna tuo, joka on sinällään ihme, ensimmäistä kertaa julkisesti jotain suoraa puhetta. Olkoonkin, että muun höpinän oheen puolihuolimattomasti heitettynä.
Ensi kertaa elämässä alkaa toden teolla ajattelemaan, että onneksi on jo enemmän elämää elettynä, kuin mitä on edessä. Ensi kertaa on onnellinen kappaleisista keuhkoistaan -elinajan ennuste kolmestakymmenestä edessä olevasta vuodesta on valheellinen ja kuuluisan ruusun kuuluisan punainen. Sotaa en halua nähdä. Ja sitä meille on marssitettu jo yli kolme vuotta.
Oikeastaan on tässä jo viime vuosien aikana ollut ammattiastmasta kiitollinen; se oli minulla ohjuri ja syy, ettei yhtään maskia koskaan noussut kasvoille eikä yhtään piikkiä isketty myrkyttämään elimistöä yhtään lisää.
Ihmislajisen talous nostattaa jättiläismäisen huolen. Olemattoman pienestäkin tulosta ryöstetään monin tavoin roistojen kassaan ja sotakassaan. Vaikka maksaisit vakuutusmaksun välttämättömästä autostostasi, joka sekin on mahdollisesti juuri ja juuri sellainen, jolla pärjää ja kaikin tavoin viety minimiin, niin siitäkin hippo haukkaa osansa roistoille. Eikä Sinulta kysytä, haluatko tukea roistoja.
Ei kysytä haluatko tukea sotaa. Haluatko tukea tappamista. Kaikki naamioidaan turvallisuuteen. Ai että hevoset nauravat tuota valhetta -maailman ainoat oikeat turvalliset!
Okei, no seeprat ja aasit ja muut kanssa.
Sähkötuet valutetaan niitä ei-tarvitseville, ja joka todellakin oikeasti tarvitsisi, ei taatusti saa senttiäkään helpotusta tiukkaan talouteen.
Tulevaisuus. Mitä ajatuksia Sinussa se herättää? Onko luottavainen olo arjessasi? Mitä Pääsiäiseesi kuuluu?
Maailman hulluus on pakko heittää menemään.
Jos saisi hetken olla omassa vakaassa rauhassaan, joka on totaalisen horjumaton, ilman ulkopuolisia epävakauksia.
Kaiken huolen keskellä viimeisempänä mutta ei tosiaankaan vähäisempänä:
Kahvikutsu.
Jos kuulut äänestäneiden joukkoon, ja sain äänesi Varsinais-Suomen alueella, ilmianna itsesi, niin saat henkilökohtaisen kutsun kaffittelemaan myöhempänä ja sopivana ajankohtana. Toukokuun aikana mahdollisesti kokoonnutaan kaikki kaffihetken äärille.
Voit ilmoittautua mirtillocollina@gmail.com tai 0405782884.
Ja nyt ahkeraa, levollista, Luontoa Kunnioittavaa Pääsiäistä!
Muistakaa ruokkia Mettän Elävii!
