Valkoposkihanhia kerääntyy keväisin runsaasti Parikkalan, Kiteen ja Tohmajärven sekä Kouvolan eteläosan pelloille. Suurimmat, yli 50 000 yksilön keväthavainnot, on tehty pääosin toukokuun kahden viimeisen viikon aikajakson välisenä aikana.
Lähestymme siis muuttoaikoja.
Keväällä 2016 Etelä- ja Pohjois-Karjalassa lepäilevien valkoposkihanhien yhteismääräksi arvioitiin noin 56 000, ja keväällä 2017 noin 200 000 yksilöä. Kannattaa kuitenkin koko ajan muistaa lukumäärien olevan arvioita noilta kyseisiltä vuosilta.
Vuosien väliset vaihtelut Suomessa levähtävien valkoposkihanhien yksilömäärissä ovat siis suuria, ja tähän vaikuttavat luonnollisestikin säätekijät, erityisesti muuttoaikana merkityksellinen onkin vallitseva tuulen suunta.
Syksyisin taas valkoposkihanhia kerääntyy suuria määriä Pohjois-Karjalassa Polvijärven, Outokummun, Liperin, Joensuun, Rääkkylän, Tohmajärven ja Kiteen pelloille.
Etelä-Karjalan merkittäviä syksyisiä lepäilyalueita vastaavasti ovat Parikkalan ja Lappeenrannan peltoaukeat.
Kymenlaaksossa tärkeitä alueita on etenkin Kouvolassa ja Iitissä.
Uudellamaalla runsaita syksyisiä kerääntymiä on maakunnan itäosassa Lapinjärvellä ja Pukkilassa. Päijät-Hämeessä lepäileviä valkoposkihanhia havaitaan suuria määriä erityisesti Orimattilassa. Suurimmat, yli 50 000 yksilön syyshavainnot, on tehty syyskuun puolivälin ja lokakuun loppupuolen välisenä aikana.
Keväisin valkoposkihanhet lepäilevät vain tietyillä alueilla, ja suurin osa valkoposkihanhista muuttaakin Suomen ylitse täysin pysähtymättä. Osalle heistä maamme ei siis edes kelpaa pysähdyspaikaksi.
Syksyisin suurempi osuus pysähtyy Suomeen, ja he sijoittuvat laajemmalle alueelle.
Merkittävimmät samalla paikalla havaitut kerääntymät ovat syksyisin huomattavasti keväisiä suurempia.
Valkoposkihanhet pysähtyvät siis lepäilemään Suomen pelloille sekä keväisin että syksyisin. Heidän ruokailukäyttäytyminen on kurkeen verrattuna pääosin huomattavan erilaista, sillä he käyttävät ravinnokseen lähes pelkästään vihreää ja tuoretta ravintoa.
Valkoposkihanhet aiheuttavat merkittävimpiä satovahinkoja keväisin ruokaillessaan viljan oraalla ja rehunurmella sekä laidunmailla. Syksyisin vahinkoja aiheutuu ruokailusta samoilla ravintokohteilla kuin keväisin. Tuoreen ravinnon lisäksi valkoposkihanhet ruokailevat syksyisin usein sänkipelloilla.
Tällöinkin he syövät jyvien ohella yleensä suojaviljan alle kylvettyä heinä- tai apilakasvustoa. Valkoposkihanhet tiedetään hyvin, hyvin valikoiviksi, ja niille kelpaa vain korkealaatuisin, eniten valkuaisaineita sisältävä ravinto. Rehukasveista halutuimmiksi on todettu timotei, kun taasen nurmikat ja nadat eivät olleet yhtä valkuaisainepitoisia kuin timotei, mikä selitti timoteihin kohdistunutta valintaa.
Hetkinen. Pysähdyhän, rakas lukijani, hetkeksi. Merkittäviä satovahinkoja? Kaikki kunnia Sinulle, lukijani, jos siinä kohdassa jo jarrutit!
Entäpä, jos tukisimme omien ruokapeltojen perustamisia muuttavalle väelle? Entäpä, jos satovahinkojen sijasta asia kääntyisi päälaelleen, ja ilolla paikalliset ottaisivat muuttajat vastaan? Vierailevien aika on kuitenkin lyhyt muuttomatkallaan, ja sen pienen ajan voisi hyvinkin elvyttää maaseudun ihmislajisten matkailua lintuharrastajineen -kuinka arvokasta aikaa se olisikaan kuvaajille, tutkijoille, tieteilijöille ja ihan vain Luonnosta innostuneille. Kasvatustyöhön tälläkin olisi valtavan suuri merkitys. Ei taida liikaa nykyperheet nykylapsiaan linturetkille viedä.
Miksi arvokkaasta ja hienosta asiasta on tehty tapettavaa ja merkittävää vahinkoa?
Se on tämä väärinpäin käännetty maailma.
Valkoposkihanhien kevätmuuton eteneminenhän seurailee ns. vihreää aaltoa eli sopivassa kasvuvaiheessa olevan kasvillisuuden kehittymisen etenemistä etelästä pohjoiseen. Tällä optimoidaan korkeinta mahdollista kasvillisuuden ravinnepitoisuutta muuttoreitin eri osissa. Taidokasta, eikös? Kyllä Luonto on viisas!
Ravinnonhankinnan olennainen piirre on, että valkoposkihanhien ravintonaan käyttämän kasvillisuuden on oltava hyvin matalaa, alle 10 cm korkuista. Valkoposkihanhien ravinnonhankintatehokkuuden todettiin olevan parhaimmillaan, kun nurmen korkeus oli 85 mm.
Siinä olisi vihjettä sille ensimmäiselle viljelijälle, joka alkaisi viljellä myös muuttajia varten, ja katetusta pöydästä riittäisi myös ohimuuttajille.
Innostuitko viljelystä? Toivottavasti, sillä puhtaan, myrkyttömän viljan -ja monen muun lajin, viljely on tässä ajassa yksi kunniakkaimmista tehtävistä, mitä ihmislajinen voi tehdä! Tarvitsemme omavaraisuutta, puhdasta, laadukasta viljelyä jokikistä lajia varten, valkoposkista aina tähän luomakunnan pohjasakkaan, ihmislajiseen, saakka.
Tulevien vuosien tekemistensä valinnoilla ehkä ihmislajinenkin voisi nostaa silmissäni arvostustaan hieman, jos Luontoa Kunnioittavaa viljelytyötä saadaan lisää, ja asiat lähtevät toimimaan oikeinpäin eikä nurinkurisesti, takaperoisesti ja hölmöläisten maailman malliin.
Valkoposkihanhet ruokailevat lähellä yöpymispaikkojaan, jotka ovat tyypillisesti vesistöjä, ja laidunnuspaine pienenenee ruokailualueen ja yöpymispaikan välisen etäisyyden kasvaessa. Kaikenlaisen typerän häätämisen onkin todettu olevan tarpeetonta niiltä pelloilta, jotka sijaitsevat vähintään 1–1,5 km etäisyydellä yöpymispaikasta.
Myös Pohjois-Karjalassa saatujen kokemusten mukaan valkoposkihanhien ruokailupellot sijaitsevat yleensä lähellä yöpymiseen ja päiväaikaiseen levähtämiseen soveltuvaa järveä tai välittömästi sen rannalla.
Järvenrantapeltojen viljelijät nousevatkin ensisijaiseen asemaan.
Samat peltoalueet ja usein vieläpä täsmälleen määrätyt nurmilohkot ovat hanhien ensisijaisesti suosimia ravinnonhankinta-alueita vuodesta toiseen, niin keväällä kuin syksylläkin. Tätä saattaa selittää juuri tietyn kasvupaikan runsasravinteikkuus, eli näillä pelloilla kasvien ravintoainekoostumus on optimaalinen johtuen kasvupaikan maaperän laadusta.
Valkoposkihanhien muutonaikaiset massaesiintymiset Suomessa ovat jokatapausessa melko uusi ilmiö. Satovahinkoja aiheuttaa arktisella Barentsin alueella pesivä populaatio muuttoreitistöjen siirryttyä aiempaa lännemmäksi.
Olennaista on, että aiemmin valtaosin Karjalan kannaksen yli kulkenut muuttoreitti kulkee nykyään Etelä- ja Itä-Suomen kautta. Merkittävä muutos valkoposkihanhien muuttokäyttäytymisessä tapahtui syksyllä 2006, jolloin linnut pysähtyivät ensi kertaa suurina määrinä Suomen pelloille ruokailemaan.
Tällöin vallinneita olosuhteita, erityisesti muuttoreittiä normaalia enemmän luoteeseen siirtäneitä idänpuoleisia tuulia sekä muuttoaikaan osuneita runsaita sateita ja sumua, pidetään syynä siihen, että linnut poikkeuksellisesti laskeutuivat Kaakkois-Suomen ja Pohjois-Karjalan pelloille. Siitä alkaen pelloilla levähtävien ja ruokailevien valkoposkihanhien kokonaismäärät ovat kasvaneet sitä mukaa, kun valkoposkihanhien pesimäkanta arktisella alueella on kasvanut. Muuttokäytöksessä tapahtuneiden muutosten osasyinä pidetään populaation kasvun ohella Venäjällä sallittua lajin kevätmetsästystä sekä Karjalan tasavallan alueella tapahtuneita viljelytapojen muutoksia. Huomaatko -ihmislajisen toimet.
Pyöritän, Sinut lukijana, tarkoituksella pyörälle päästäsi, monin tavoin. Meittinet jo myös sitä, että kuinka kummassa joku nato tähän liittyy?
Mennäänpäs siihen ihan vain pienesti ja lyhyesti. Toivon, että se lyhyt osio saa ajatuksesi liikkeelle.
Medioissa ei ole kriittisen sanan sijaa natokeskusteluun. Joka tuutista hehkutetaan hymy korviin saakka karehtien, kuinka mahtava ja upea homma on, kun kyseinen demoniprojekti on liki maalissaan saakka. Kanavat marssittavat toinen toistaan enemmän smailaavia natohehkuttajia puhumaan samaa jargonia, toistamaan samaa ja samaa ja samaa ja samaa. Missä on kriittinen sana? Missä on suora puhe? Missä on suorapuhe siitä, mitä se tekee jokaisen kansalaisen talouteen? Missä on suorapuhe siitä, että jokainen joutuu tahtomattaan maksajaksi totaalidillelle sotateollisuudelle monissa muodoissa. Miksi kukaan ei sano, että juu, kyllä, sitä tämä on, kansalaisilta ryöstämistä laillisuuteen verhottuna.
Missä on suorapuhe siitä, mitä seurauksia -tiedossaolevia, tuo hiilihangonheiluttajalafka tuo tullessaan? Missä on suorapuhe siitä, että kaikkea ei voi edes tietää, mitä se tuo?
Huh. Kertakaikkiaan etovaa. Eikä vähiten se, että ihmislajiskansaa aivopestään -lievä ilmaisu, valheella, että maamme kansan enemmistö on natodemonin takana. Ihanko totta? Olisiko, jos otanta olisi totuudenmukaisesti kattava? Olisiko jos jokainen, jokainen, kansalainen olisi vastannut.
Moni on varmasti omassa pienessä elämässään juurikin sitä mieltä, että turvallisuus ennenkaikkea, mutta ei tuolla tavoin!
Ei Sieluaan voi myydä, muuta kuin valheellisesti ja oikeustajua vastaan. Niin siinä on käymässä puolueettomuudelle.
Tuoreessa muistissa on vielä rokotuksien hehkuttamiset, ja moni muu erääseen pandemiaan liittyvä seikka ja asia, jolloin myöskin kritisoijat vaiennettiin -heitä ei marssitettu hymyssä suin kertomaan faktoja. Jossain lienee hyvin kiero suunnitelma; pandemia-massojen kyykytys-sota-nato-vaalit-?-?- linjalla, kuinka ihmislajisia viedään kuin sitä kuuluisaa päässiä siinä kuuluisassa narussaan. Pandemia-aikainen ihmismassojen kyykytys oli kuin sotaharjoitus, ja kuinka helposti massat olikaan naruista vedettävissä!
Salaaminen, näkymättömät agendat, lahjonta, korruptio, petos ... Ja mitkä ovat todelliset ajankohdat päätöksille, ja kuinka paljon massojen huomiota viedään milloin mihinkin. Jokainen omalla päällään ajatteleva kyllä huomaa, ja pohtii, ihan sanomattakin.
Oikeastaan mielenkiintoista on nähdä, löytyykö selkärankaisia ja manipuloimattomia sekä lahjomattomia asianosaisia, jotka lopulta paljastavat globaalilla tasolla suuret vedätykset.
Mikään, ei mikään, joka sisältää uhkaa ja riskejä Luonnolle, ole kannatettavaa.
Maamme natohinku sinetöi samalla demonisuudelman Itämeren Luonnolle ja Itä-Suomen Luonnolle. Se on Luonnon Kunnioittamista vastaan Etelä-Karjalassa, ja jokaisella valkoposken muuttoalueella.
Aiemmin kirjoitin merimetsoista, he liittyvät tähän myöskin, Itämeri on jo ennestään ollut uhkien alla, mutta nyt tulee uhkaa saastuttamisineen lisää.
Turvallisuus on luonnollisestikin osa vakaata perustaa. Turva ei vain tule mistään natoksi ristitystä jättilaskuineen, vaan puolueettomuudesta ja rauhan tiestä.
Aika ja asiat muuttuvat, kyllä. Talon voi pintaremontoida. Kuitenkin kerran hyvin tehtyjä perustuksia ei kannata lähteä murentamaan. Peruskallio voi muuttua äkkiä hyvinkin savimaaksi.
Perusasiat täytyy olla enemmän kuin kunnossa, jonka päälle rakentaa, ja jossa tilanteilla on tilaa elää.
Huomaatko? Valkoposket on massojen toimesta demonisoitu satovahinkojen tekijäksi, kun he olisivat oikeasti hetkellinen maaseuden elävöittäjä muuttomatkoillaan? Ja tulolähde viljelijöille siinä sivussa.
Hyväksi naamioitu nato taas -se pitäisi myös kääntää päälaelleen, nähdä kaikki se hiilihangon heilutus valheellisen turvaksi kutsutun takana -ja palata oikeaan turvallisuuteen;
puolueettomuuteen ilman sotavarustelurahoitusrosvousta.
