Vain Eettisiä Tapahtumia, Vain Eettistä Taidetta

Sain yhteydenoton huolestuneelta kansalaiselta koskien tapahtumaa nimeltä Wiurilan Kesä.

Yhteydenottaja oli huolissaan tapahtuman taiteilijavalinnoista.

Hän tiedusteli neuvoja, mitä voisi tehdä vaikuttaakseen asiaan, ja voisinko olla avuksi.

Vastasin hänelle, että parhain tapa on pyrkiä vaikuttamaan juurisyihin, ja järjestävään tahoon, tapahtumaa rahoittavaan kaupunkiin sekä kartanon omistajatahoon. Vaikuttaminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Oikealla asialla ollessaan ja hyvän puolesta taistellessaan kannattaa aina kuitenkin kaikkensa tehdä. Siltikin, vaikka se tuntuisi kuinka pieneltä, epätoivoiselta ja mahdottomalta. Pienikin teko on teko oikeaan suuntaan, ja luonnon ja eläinten puolella oleminen on aina se viisas puoli.

Kiitos suuresti yhteydenottajalle. Kaikki tämmöinen aktiivisuus on kunnioitettavaa, ja pyrin aina parhaani tekemään tarttuakseni kansalaisten huoliin.

Kun itse tietää, miltä tuntuu yksin taistella tuulimyllyjä vastaan, kaikki joukkojen kokoaminen jo sinällään helpottaa. Ei kenenkään pidä joutua huoliinsa hukkumaan yksinään, vaan meitä kyllä löytyy, jotka jaamme samat oikeustuntoiset ja luontoa sekä elämää kunnioittavat arvot.

Olen ollut asian tiimoilta eri tahoihin yhteydessä. Järkyttävintä on ollut huomata välinpitämättömyys tai hiljainen hyväksyntä epäeettisyydelle tai uskaltamattomuus puuttua. Vähättelevyys, kiireisiin vetoaminen, ja ties mitkä syyt ovat tulleet vastaan.

Upeinta taas on ollut huomata, että kiireenkin keskellä aidosti välittävät välittävät. He haluavat myös tehdä voitavansa, vaikka kuinka pienestikin, mutta he ymmärtävät huolen ja kokonaisvaltaiset laaja-alaiset vaikutukset.

Mieleen on herännyt paljon kysymyksiä siitä, mitkä tahot ovat aidosti ja täydestä sydämestään luonnon ja eläinten asialla?

Tämä saamani yhteydenotto on kuin käytännön konkreettinen testi eri tahoille;

kuka aidosti haluaa tarttua asiaan. Kuka haluaa yrittää vaikuttaa viisaasti ja rauhanomaisesti siitä huolimatta, onko lopputulokseen sillä merkitystä juurikin kyseisen tapahtuman kohdalla. Suuremmalle kokonaisuudelle ajan kanssa asialla on paljonkin merkityksellisyyttä.

Tässä kyseisessä tapauksessa huoli on yhteinen, ja olisikin syytä nostaa ylipäänsä taiteista puhuttaessa eettisyys kokonaisvaltaisesti esiin.

Ympäristöarvot, luonnon kunnioittaminen, elämän kunnioittaminen sekä kauaskantoinen kestävä ja viisas tulevaisuusorientoituneisuus ovat vankkumattomia perustuksia myös taiteelle.

Yleisön herääminen on yksi tarvittava seikka. Yleisön tietoisuus siitä, mihin voisi eettisesti mennä, mitä tapahtumia kannattaa tukea läsnäolollaan tai maksetulla pääsylipulla, on liian vähäistä. Yleisön ja kansalaisten on herättävä ajattelemaan ja laittamaan ihan todenteolla valoja päälle kaiken suhteen. Myös taiteen suhteen. On se taide mitä lajia tahansa.

Teatteripuoleltakin tulee jatkuvasti nuoremman polven hämmästelyjä siitä, kuinka taidepiireissä ollaan vielä hyvinkin välinpitämättömiä ympäristö- ja eettisyysasioissa. Moni on ollut mielikuvan varassa, että karonkat virtauttavat pohjattomasti vegeviinejä, mutta ovatkin törmänneet hyvinkin hedonistisiin pihvinpureskelijoihin.

Taide ja eettisyys suurena kokonaisuutena on aika nostaa keskusteluihin. Tämä aihe kokonaisuutena on kuin vanhanajan separaattori, joka erotteli kurrit ja kermat -tai vanhanajan puimakone, josta lopputulemana on käyttökelpoiset jyvät valtavan edeltäneen työmäärän seurauksena.

Lukijani, olethan tarkka, missä tapahtumissa käyt. Valitse vain aidosti eettiset toimijat.

Ja kerro kokemuksiasi. Niitä saa lähettää osoitteeseen annebirgitta.puttonen@eop.fi, teen omalta pieneltä osaltani aiheen kimpussa voitavani.

Enkä vähiten itse luontopalvelu- ja tapahtumatuottajana. Työssä törmää jatkuvasti jäätävän epäeettiseen ja selkärangattomaan käytökseen, on jäätävän hankalaa löytää yhteistyötahoja, jotka aidosti jakavat samat arvot. Jäätävän paljon tulee vastaan heitä, jotka esittävät mukavaa, mutta ovat valmiina iskemään puukon selkään heti tilaisuuden tullen.

Tinkimättömänä laadun tekijänä silloin ei voi muuta kuin siirtää jotain huippuhyvää tuotantoa jonnekin tulevaisuuteen odottamaan, että oikeat yhteistyöhaluiset ihmiset vaihtuvat joillekin paikoille. Ja etsiä kuin vesi uuden jokiuomansa, jossa saa vapaasti virrata.

Ollaan ahkeria, arvojemme mittaisia ja tavataan Turussa 28 & 29.3.