Valkoinen Kirahvi

Garissan Luonnonsuojelualueelta löytyi Valkoinen Kirahvi lapsineen tapettuna. Alabasterinvalkoisten upeiden olentojen kuolema oli Luonnonsuojelijoille surullinen, toivoton ja järkyttävä löytö.

Koko maailmassa on nyt enää vain yksi Valkoinen Kirahvi, tapetun kirahvin aiempi poikanen.

Suru salametsästäjien uhreista koskettaa tänne Pohjolaan saakka. Nämä asiat eivät tapahdu vain jossain kaukana kaukana maailmassa vaan ihan samoissa keuhkoissa, joissa me kaikki elämme. Ja joita me kaikki tuhoamme.

Salametsästys on hirvittävää kaikessa tuhossaan ja elämän epäkunnioittavuudessaan.

Pelkästään jo kirahvikanta on tuhoutunut kolmessakymmenessä vuodessa lähes puoleen.

https://www.nytimes.com/2020/03/11/world/africa/kenya-white-giraffes-poachers.html

Voi kun Luontoa suojellaksemme toimisimme yhtä rivakasti kuin Lauttasaari perustaessaan auttamisrinkiä coronaviruksen johdosta!

Olemme tulleet pisteeseen jossa transformaatio on välttämätön ja väistämätön. Evoluutio suorastaan huutaa sitä. Coronavirus aaltoilee psyykkeissä, sukeltaa bisneksiin ja maailmantalouteen. Se tekee globaalia hävitystään. Corona näyttää paikkamme maailmankaikkeudessa. Se herättää meitä kysymään: Keitä me olemme? Mikä on paikkamme? Selviytymisemme riippuu siitä ymmärrämmekö sen viestin.

Aika paradoksaalista, eikö totta?

Hartwall Areenalla oli taannoin Suomi Love konsertti. Se oli viikko, jonka alussa viimeistään olisimme tarvinneet jämerän, osaavan, määrätietoisen ja ammattitaitoisen pääministerin toimimaan kaikkien parhaaksi. Herättämään instanssit yhteistyössä toimimaan. Sen sijaan maamme odotti liian kauan, liikaa viranomaisiin huojuvasti nojaillen, liikaa virkamiesten ja muiden kulissien takaisten maksamina posliinikasvoisina marionetteina. Saimme kuulla ministeritasolta -tai tasottomuudesta käsin sanoja tautitason tasaisesta ylläpitämisestä sen totaalisen stoppaamisen sijaan.

Mikään, ei mikään, oikeaan aikaan tarkoin punnittu ja harkittu, toteutettu toimi jonkin pahan estämiseksi ole liian järeää silloin kun asioita priorisoidaan. Eivät kuolleet ja sairaat hoida globaalia maailmantaloutta. Kyllä me tarvitsemme terveet ihmislajiset otukset ihan ensisijaisesti. Vasta sitä seuraa kaikki muu. Tolkun kasvu ja kehitys. Tolkun bisnekset ja smoothisti rullaava globaali talous.

Emme tietenkään voi tietää kuinka riittävän varhaiset järkevät toimet olisivat vaikuttaneet, olisivatko stopanneet etenemistä ja kuinka tehokkaasti mutta silloin olisi ainakin ammattimaisesti asiaa hoidettu kaikkien parhaaksi kaikkensa tehden, oikeista syistä ja lähtökohdista käsin. Oikeat arvot edellä. Olisimme sulkeneet jossittelun pois.

Jäimme keinulaudalle jossa tasapainoilemme pitääksemme mielemme ja järjen balanssin järkevien varotoimien ja normitoimien välillä.

Selviytymisessämme ja hyvinvoinnissamme olemme riippuvaisia toisistamme. Ihailen tapaa, jolla Italiassa ihmislajiset pitävät yhteisöllisyyttään yllä. Parvekkeilla soitetaan, lauletaan, tanssitaan.

Espanjassa taputetaan joka ilta hoitohenkilöstölle pihamailla ja parvekkeilla. Onhan heillä siellä jo liikkumiskiellot päällä niin silloin kiitollisuutta osoitetaan niillä konstein millä voidaan. Toivoa ylläpidetään.

Kriiseissä on monta asiaa joille me emme vaan voi emmekä mahda mitään mutta asenteemme me voimme aina valita. Aina! Parvekkeella soittaminen ja ilo eivät tarkoita etteikö silti suhtautuisi todella vakavasti. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Hyvä asenne ei tarkoita myöskään etteikö ottaisi asioita vakavasti. Suomessa on merkillinen tapa kategorisoida ja väärinymmärtää. Jos kaiken kamalan keskellä naurat niin ei ymmärretä, että se hiilaa, pitää toivoa yllä, vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kehoon, henkeen, mieleen, kaikkialle, ja saa jaksamaan. Parhaimmillaan se leviää ympärillesi ja toimii keinona selviytyä.

Ihmislajisten tulisi ymmärtää se kiistaton totuus, että olemme kaikki samalla puolella. Mutta kuinka toimii ihmislajinen? Taistelee toisiaan vastaan, mollaa ja morkkaa, pilkkaa ja suoltaa törkeyksiä kriisinkin keskellä. En lue rauhan aikana normitilassa mitään keskustelupalstoja mutta tämän coronakriisin vuoksi pikakäväisin paikallisella palstalla katsomassa mikä meininki. Whats Up Dudes..?! Ja voi, aikamoisen ikävää energiaa pölähti vastaan; joku kommentoi huulipunaparlamentiksi palstaa tai kirjoittajia tai molempia, joku oli huolissaan omaisuuden pakko-ottamisista valtiolle ja ties mitä. Jätin taustatyöni ja tutkijan matkani siltä osin siihen. Huokasin vain syvään;

Italia -kuinka ikävöinkään ja rakastan Sinua..!

Meidän kaikkien välinen yhteys -siitä emme saisi olla välinpitämättömiä.

Ihmisyyden ja koko ihmiskunnan, ihmislajiskunnan, kaikkein akuutein tehtävä olisi nyt nähdä tietoisuuden optisen harhan läpi. Corona kysyy -osaammeko me vastata siihen.

Elämä kysyy. Se yrittää osoittaa meille ymmärryksen avautumista, heräämistä tarkoituksellisuuteen. Mistä vain selviää kun horisontissa on tarkoitus. Se on jokaiselle jotain henkilökohtaista, se ei tarkoita globaalisti suurta. Minun yksi tarkoitukseni on pysyä hengissä koska käpälä -ja yksi kavio- perhe tarvitsee minua. Fiia tarvitsee insuliininpistäjänsä aamua iltaa. Se riittää minulle. Tarkoitukseni on pitää kanssamatkaajistani lajista riippumatta huolta.

Olemme yhdessä suurimmassa testissä, joka ihmiskunnalle on asetettu. Jokainen voi kohdallaan miettiä kuinka testiin asennoituu, kuinka läpäisee vai läpäiseekö. Kuinka kohtaa lajikamunsa. Massapaniikista ei ole pitkä matka joukkopsykoosiin. Rautaisia hermoja ja vahvaa mieltä tarvitaan. Otetaan käyttöön kaikki kapasiteetti, henkiset voimavarat.

Kaiken perimmäinen ja korkein tarkoitus on Rakkaus. Se on myös coronan paradoksiin piilotettu lahja; saada ihmiskunta heräämään rakkaudellisuuteen, yhdistää pirstaleiseksi repaloitunut minäkeskeinen ihmiskunta.

Talvisodan päättymispäivänä kahdeksankymmentä vuotta sitten ei aamulla ollut vielä rauhasta tietoa. Raja normaalielämän ja katastrofitilan välillä on kuin ohut sifonkihuivi tai silkkipaperi, muutos tulee nopeasti tai läpi yhtä helposti kuin silkkipaperi repeytyy tai sifonki huivi siirtyy tuulessa. Kumpaan suuntaan hyvänsä -normiin tai katastrofiin.

Eikö olekin erikoista, että juuri perjantaina liput liehuivat Talvisodan päättymisen kunniaksi, ja kirkkojen kellot soittivat. Soittivatko ne sotaa vai rauhaa? Kiitos kanssaihmisille, samanmielisille, tuona päivänä nauruista, jutteluista. Ilo huomata, että on muitakin samoin suhtautuvia salakapakkahenkisiä otuksia.

Kirahvi symboloi maallisten asioiden yläpuolelle nousemista. Korkeaan perspektiiviin ja ohjaukseen. Kirahvi symboloi varmajalkaista kansaa, joka näkee suuressa kuvassa kokonaisuuksia ollen koko ajan maadoitettu.

Kirahvi vain tietää vaikkei tiedä -tämän takia olen kirahviin aina samaistunut 'näkijänä', kirahvina voi kahlata tietoisuuden maailmaan hunnun taakse. Kaaoksessa kirahvi kehottaa nostamaan pään ylös, käyttämään resursseja viisaasti, olemaan sotkeutumatta jonninjoutaviin argumentaatioihin, ja vaikka hän, kirahvi, ei näytä uhkaavalta niin silti yksi potku riittää tappamaan saalistajan.

Valkoinen vie ajatuksemme turvallisuuteen, puhtauteen, valoon, hyvyyteen. Valkoinen on kaikkien värien balanseeraava voima. Toivo, selkeys, avoimuus liittyy valkoiseen.

Vaikka olisimme se viimeinen Valkoinen Kirahvi maan päällä niin tuodaan maailmaa yhdeksi.

Levitetään rakkauden sanomaa. Meillä on Tarkoitus.

Haluaisin päätteeksi linkittää Laulun. Laulun Valkoisesta Kirahvista. Sellaista ei ole vielä linkittää mutta ehkä sellainen on tulossa, matkalla jossain, sillä kaikki laulut ovat jo olemassa maailmankaikkeudessa.

Odottavat vain konkretisoitumistaan ja fyysistymistään.

PS.

Tuli vastaan ihana postaus, joten otan vapauden varastaa sen tähän, lisää tämmöisiä ihmisiä:

"Olen tehnyt 27 linnunpönttöä sijoittelin ne eri paikkoihin ja sidoin narulla oksiin kiinni, pöntön ja puun väliin laitoin riman pätkät. Laudan pätkät sain talon rakentajalta nyt tulee vielä monta uutta pönttöä omiin puihin, ei tule aika pitkäksi kun ulkoilee rakkaille linnuillemme koteja. Tehkää työkin autatte kodittomia ihania visertäjiä, laulu raikaa aamuisin kun lämmin koti ihanilla, rakkailla."