Sydänlupaus

"Ylitse kaiken varjeltavan varjele Sydäntäsi, sillä sieltä Elämä lähtee" -sen kun muistaisi aina, joka päivä, läpi Elämän. Minulle ne eivät ole sanahelinää raamattukirjasta vaan lapsuudessani rehtorimme Sauli Kallio-Kokon sanat evääksi koulupäivään.

Voi kun tuon lauseen olisin muistanut siitä asti elämääni aina tähän päivään saakka.

En ole muistanut, ainakaan riittävästi.

Olen liikaa elänyt Sydämellä, liikaa tehnyt Sydämellä, liikaa kantanut huolta Sydämellä, liikaa surrut Sydämellä, liikaa iloinnut Sydämellä. Liikaa ollut aina kaikessa mukaan lähtemässäni Sydämellä, luopunut raskaasti Sydämellä, rakastanut, toivonut, uskonut Sydämellä.

Mutta olisiko Sydämeni voinut toimia toisin vaikka olisin käskenytkin?

Ei, ei olisi!

Nyt wanhana ja wiisaana (<---HAH!) lupaan ...

... tässä vaalityössäni varjella Sydäntäni.

Tai ainakin kokeilla, olisinko oppinut mitään. Olisinko jo oppinut varjelemaan kaiken elämän keskusta, Sydäntä.

Lupaan etten ota liikaa Sydämelleni maailman asioita. Sillä Sydämeni ei enää kestäisi. Lupaan, että hankin paljon tietoa, laajasti tietoa, mutta en ota liiaksi Sydämelleni. Sillä Sydämeni ei enää kestäisi. Lupaan argumentoida faktoihin, tieteeseen, ja Sydämen oikeustuntoisuuteen perustuen mutta en ota liikaa asioita ikäänkuin omikseni. Sillä Sydämeni ei enää kestäisi. Lupaan olla itkemättä liikaa maailman suruja vaikka ne tuntuisivat kuinka pahalta. Sillä Sydämeni ei enää kestäisi. Lupaan olla yli-iloitsematta liikaa muuttuessani aina iloissani yliaktiiviseksi tanssipomppivaksi tiibetinspanieliksi. Sillä Sydämeni ei enää kestäisi. Lupaan olla surematta enää täältä minua ennen lähteneitä, sillä Sydämeni ei enää kestäisi. Lupaan muuttaa heidät loppumattomaksi voimavarakseni mutta en tsunamivoimaksi, sillä Sydämeni ei enää kestäisi. Lupaan iloitkeä maltilla kun kohtaan ilveksen tai kun kuulen syvälle sieluuni menevän laulun, sillä muutoin Sydämeni ei enää kestäisi. Lupaan kohdata loppuelämäni ilot ja surut samalla maltilla, sillä muutoin Sydämeni ei enää kestäisi. Lupaan edelleenkin antaa kaikkeni niinkuin aina mutta maltilla. Sillä Sydämeni ei enää muuta kestäisi. Lupaan katsella taivaille räjähtäviä Sydämen muotoisia ilotulituksia mutta en anna Sydämeni räjähtää mukana. Sillä silloin minulla ei olisi enää Sydäntä, jonka varjelemista opetella loppuelämäni.

Ja sitä Sydäntä tarvitaan vielä.

Tänään liput ovat liehuneet lasten oikeuksien päivän kunniaksi.

Jätän Teidät pohtimaan kuinka ne mielestäsi toteutuvat tänä päivänä meidän maassamme ja muualla. Lapsen oikeudet. Tai mitä ajatuksia Sinussa ylipäätään herää?

Toteutuvatko lapsen oikeudet tämän päivän koulussa?

Kuinka näet tilanteet arjessasi, kaupungilla, kaduilla, tuttavien tai omien lastesi kohdalla?

Ja viimeisimpänä:

Mitä muistoja tulvii mieleesi lapsuudestasi, toteutuivatko oikeutesi?

... Ja muistitko varjella Sydäntäsi?

https://www.youtube.com/watch?v=nS_o-_vjVbk

https://www.youtube.com/watch?v=NNlUuogAgRI