Phalacrocorax Carbo -Merimetso suunnannäyttäjänä; Merimetsoista Pandoihin -ja aina Seiliin saakka

Merimetso, Phalacrocorax carbo, on juurilleen kotiinpalaaja. Satoja vuosia poissa oltuaan merimetsot ovat uskaltautuneet palaamaan kotirannoilleen. Turun Akatemian, oman aikansa edelläkävijän, 1700-luvulta peräisin olevien tutkimusten mukaan merimetso asutti tuolloin vahvasti lounaissaaristoa. Tämä pelikaanilintujen (Pelecaniformes) lahkoon kuuluva laji vainottiin yhteiskunnassamme Itämeren pesimälajistosta kokonaan kadoksiin 1900-luvun alussa. Tanskaan linnut palasivat 1938 ja Ruotsiin 1948 eli aiemmin kuin Suomeen.

Merimetso ei ole vieraslaji vaan alkuperäislaji, joka on palannut luontaisille asumispaikoilleen. Lajin historia ulottuu aina jääkauden jälkeisiin merivaiheisiin Itämeren alueella. Tätä on tutkittu arkeologisin luunäyttein tutkijoiden toimesta. Pesimälinnustoomme merimetsot palasivat Itämeren maista viimeisimpänä vuonna 1996, ja kanta onkin kasvanut nykyiseen pesimäkantaamme, joka on tasaantunut yli 20 000 pariin.

Yhä lajia pidetään monin tahoin "luonnon tuhojana". Kalastajien viha on noussut epäinhimillisiin sfääreihin, vaikka on toteen näytettävissä, että vaikkakin kalataloudellisten vaikutusten alueellinen vaihtelevuus on suuri sekä vaikeasti mitattavaa johtuen mm. kalakantojen vaihtelusta, muista kalojen saalistajista, niin vaikutukset kalatalouteen eivät ole merkittäviä. Särki ja ahven muodostavat lähes 80 % merimetson kalansaaliista, ja särkikalojen saalistus on hyväksi, koska vaikutus veden laatuun on erittäin myönteinen.

Yhteiskunnallisesti on merkittävää, että merimetson leviäminen on ollut tarkassa seurannassa, ja että Itämeren seutujen linnustoon ja kalalajistoon vaikutukselliset selvitykset käyvät ilmi tarkempaa tarkastelua varten.

Merimetsojen suojeluun yhteiskunnallisena ilmiönä tulisi tähdätä periaatteella: vihasta suojeluun ja viisaaseen, lahjomattomaan, avoimeen ja totuuspohjaiseen päätöksentekoon ja viestintään, jotta luonnontasapaino ei järkkyisi enää yhtään enempää. Olisi viisasta ymmärtää merimetson lisäävän luonnon monimuotoisuutta. Luonnonsuojelulailla ympärivuotisesti rauhoitettu merimetso ei kuulu Euroopan Unionin metsästettävien lajien joukkoon. Lainsäädännöllisin keinoin on tarkoitus turvata jokaiselle oikeudet olemassaoloon sekä luoda säännöstöt, joiden puitteissa elämme. Tämä oikeus tulisi koskea jokaista lajia, myöskin merimetsoja. Tutkimuksellisen-, kasvatuksellisen- ja opetuksellisen työn korostaminen on ensiarvoisen tärkeää, ja sillä voidaan vaikuttaa pitkällä tähtäimellä saaden kestäviä tuloksia.

Geneettisen monimuotoisuuden suojelutarve on suuri, siksi merimetsojen suojelu on myös tärkeä osa luonnonsuojelua. Populaatioiden suojelu ja elinympäristön pirstoutumisen estäminen ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa. Uusi luonnonsuojelulakikaan ei vielä ole riittävä vaan tarvitaan vieläkin enemmän toimia ja toimijoita vaikuttamaan, jotta saisimme oikeudenmukaisen luonnonsuojelulain, ja rinnalle muita lakeja tukemaan sen sisältöä ja käytännön toimivuutta.

Merimetsojen pesiminen tiheissä yhdyskunnissa mahdollistaa muun rantojen kasvuston kukoistuksen. Monilla meren rannoilla yrtit, muun muassa pietaryrtti kasvaa ja kukoistaa elinvoimaisena tuoden lisänsä maisemallisuuden lisäksi myöskin luonnon monimuotoisuuteen.

Nämä yrtit ovat arvokkaita monistakin syistä, ja kyse onkin lähinnä siitä, että ihmislajin edustaja ei ole täysin ymmärtänyt vielä merimetsojen suojelun tärkeyttä vaan on tehnyt ystävästä turhaan vihollisen. Ihmisen toimien seurauksena merimetso saattaa suunnata ominaisilta pesimäalueiltaan sisämaahan päin, ja vuonna 2020 tavattiinkin ensimmäinen pesintä Porissa. Tulevaisuuden vahva visio on siis vihaamisen sijaan suojella, ja rakentaa toimivat mallistot elinoloihin jokaiselle osapuolelle, jotta asuttaminen lajille ominaisilla alueilla olisi mahdollista.

Tässä kohtaa pääsemme Suomeen tuotujen pandojen asiaan. Yhdenkään elävän olennon ei kuulu joutua pelinappulaksi politiikkaan, eikä mihinkään muihinkaan asioihin välikappaleeksi tai verukkeeksi. Pandat ovat yksi esimerkki maailmassamme aivan silmiemme alla tapahtuvasta äärimmäisen epäeettisestä toiminnasta. Lähtökohtana kuuluu olla aina täysin tinkimättömästi jokaiselle lajille lajinmukaiset optimaaliset olosuhteet. Pandoilla se olisi omat bambumetsät synnyinsijoillaan. Mutta ne on hakattu lähes kokonaan, samoin kuin Suomessa hakataan sileäksi aitoja, oikeita metsiä, tämän maan lajien ja lajistojen koteja.

Kukaan ei kuulu myöskään eläintarhoiksi kutsuttuihin paikkoihin. Lajien suojelun täytyy tapahtua tulevaisuudessa alkuperäiset elinolosuhteet turvaamalla. Tapauksissa, joissa eläimet ovat jo joutuneet kokemaan riittävästi lentämistä, epävakautta, olosuhteiden muutoksia, hoitajien vaihtuvuutta ja kaikkea normaaliin elinalueeseen kuulumatonta, heillä on oikeus arvokkaaseen elämään laadukkaissa lajityypillisissä olosuhteissa. Maassamme olisi täysin mahdollista luoda pandoille yksityisten rahoittajien turvin mahdollisimman optimaaliset olot, poistaa pääsylipuilla pelaamiset, ja luoda heille oikea koti.

Suurta paradoksia maailmassa, jossa elämme, esittääkin talous. Rahaa, tai paremminkin rahaksi kutsuttua vaihdantavälinettä, maailmassa kyllä on. Pohjattomasti. Se ei lopu ikinä. Valuutat vaihtuvat, kurssit elävät, ja ihmislajiset keksivät mitä kummallisimpia maksuvälineitä sekä talousmittareita. Kyse on siitä, minne varallisuus keskitetään ja mihin sitä käytetään. Kaiken liittyessä kaikkeen, korruption ja väärinkäytösten poiskitkeminen on yksi luonnonsuojelunkin peruspilareista.

Monikansallinen eri toimijoiden rahoitus olisikin optimaalinen yhteistyön ja yhteishengen osoitus Pandojemme tapauksessa. Mallia olisi siltä pohjalta loisteliasta laajentaa globaalisti kaikkiin tapauksiin.

Kyse on tahtotilasta. Kyse on viisaudesta. Kyse on aidosta ymmärtämisestä. Kyse on: Luonnon Kunnioittamisesta.

Sama koskee maataloutta; maatalous on luonnon kanssa käsi kädessä kulkeva tärkeä peruspilari. Luonto ja maatalous tukevat toisiaan. Kyse on siitä, kuinka maataloudeksi kutsuttua toimintaa harjoitetaan. Nimenä ja terminä ylipäänsä maatalous kuuluu heittää muinaisiin historian arkistoihin. Kyse on Luontotaloudesta, ja talous sanankin ollessa liatun klangin vallassa, kyse on Luontoviljelystä.

Siinä palkitaan pelloille pesintöjä säästävät viljelijät, ei sakoiteta.

Oletteko huomanneet, kuinka nurinkurinen tästä maailmasta on tehty, kuinka kaikki oikeat ja viisaat asiat ovat käännetty päälaelleen?

Tutkimus on äärimmäisen tärkeää. Olennaista on kysyä, minkälainen tutkimus, ja kuinka sitä tehdään? Tutkimuksen kuuluu olla maapallon elinvoimaa lisäävää, tulevaisuuteen katsovaa ja luontoa sekä elämää kunnioittavaa. Tutkimuksen kuuluu olla aidosti luonto-orientoitunutta.

Turhaa tutkimusta voidaan pudottaa työkalupakeista reilustikin pois tuoden tilalle aitoa ja järkevää tolkun tutkimusta.

Seili on ollut pitkään liipaisimella Turun Yliopiston takahuoneissa ja kabineteissa. On suurta, ehkäpä yhtä suurimmista hulluuksista lopettaa tutkimustoimintaa yhdessä maailman mittakaavassa tärkeimmistä kohteissa. Tärkeää olisi kehittää tutkimusta, muodostaa siitä elämää kunnioittavaa, ylläpitää meriveden tutkimuksellisuutta laajasti kehittäen sekä samalla pitää Seilin seutu kuitenkin mahdollisimman suojeltuna alueena. Liiallinen ihmismassojen vyöryntä ei ole hyväksi millekään kohteelle eikä tue luonnon kunnioittamista.

Yksi tärkeimmistä rahoituksen kohteista tutkimuksessa on ehdottomasti tutkimuksista tiedottaminen, julkaisujen tukeminen, tilaisuuksien järjestäminen, yhteistyön lisääminen ja suurten kokonaisuuksien ymmärtäminen. Vaikka tutkimustulokset ottavat aikansa, sisältyy niihin hyvin eri mittaisia tutkimuskaaria, eripituisia aikasarjatutkimuksia ja hyvin moninaisia kokonaisuuksia. Joskus olisi hyvä tiedottaa välitilinpäätöksiäkin tuloksellisuudesta, ja pitää mielenkiintoa yllä yleisön suuntaan. Jälleen yhtään popularisoimatta tahikka markkinapaikkaa mistään tekemättä.

Huomaatko? Merimetsot. Pandat. Talous. Maatalous. Luonto. Tutkimus. Seili. Kaikki täällä maapallolla liittyy kaikkeen.

Tule tilaisuuksiin, niin kuulet lisää. Tulevilla luennoilla myös sytytetään valoja mieliin, avarretaan ymmärrystä sekä syvennetään tarkkoihinkin yksityiskohtiin maatalouden ja luonnon asiaa.

Kannattaa aina olla kuuloilla, koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu, ja missä tapahtuu.

Pysy valppaana.

Kuin Phalacrocorax Carbo. Kuinka kaunis nimi!