Nyt ja Tässä

Elämme ehkä suurimman muutoksen aikoja kuin mitä ikinä ennen. Emme varmasti kukaan edes ymmärrä kuinka suuria muutoksia on edessämme. Välttämättömiä, väistämättömiä, pakollisia muutoksia, jotta elämämme vielä sukupolvia myöhemminkin tällä Maa planeetalla olisi mahdollista.

Ihminen on olento, jolle mikään ei riitä. Pitää aina olla uutta ja näennäisesti parempaa vaikka kaikissa tapauksissa kehitys ei ole eteenpäinvievää eikä hyväksi. Aloimme jo keskiajalla kaupungistua, josta saamme sekä kiittää että kenties kirotakin maamme upeinta kaupunkiamme Turkua. Paljon myöhemmin monien vaiheiden jälkeen seurasi ihmisten suoranainen pako maaseudulta kaupunkeihin, oli syynä sitten työn perään lähteminen tai sitten ihan vain murros agraarielämästä helpomman ja hienomman elämän perään. Moni luuli onnensa löytyvän tehtaiden pölystä ja asfalttiviidakosta.

Kaikki tämä johti siihen, että kaupunkialueilla asui väestämme 1950-luvulla 43% ja jos ennustetta kohti jatkamme, niin lukemat lähentelisivät 90% vuoteen 2050 mennessä.

Pelottavaa. Eikä vähiten se, että ennustetta kohti mentäessä emme elä vain muuttoliikkeessä vaan kaupunkien leviämisessä puhtaisiin metsiin, alueille, jotka kuuluisivat pysyä puhtaina ja rauhallisina. Tehtaita suunnitellaan vedoten harhaanjohtavasti ympäristöystävällisyyteen, jota yksikään tehdas ei ole. Rakennetaan liikaa. Rakennetaan turhaa. Kehitys on välttämätöntä, mutta se, että minkälainen kehitys, on se ydin!

Joskus olisi välttämätöntä pysähtyä tekemään uudelleenarvioinnit. Täyskäännös globaalisti ei ole vielä myöhäistä mutta pian on! Emme saa pilata loppujakin siitä mitä meille on annettu!

Pieniä korsia muurahaiskekoon olisi kannettavissa heti, aivan välittömästi, kun vain päättäjistössä, yritysjohtajistossa jne ylimielisyyden ja oman edun tavoittelun sijaan kollektiivisesti luovuttaisiin eduista, kohtuullistettaisi palkkoja ja jätettäisiin kaikki turha pois. Pelkästään kansanedustajien ja ministerien palkkoja kohtuullistamalla sekä etuudet pois jättämällä saisimme joka kuukausi liki miljoona euroa jalkautettavaksi löytöeläinten, vanhusten ja vähävaraisten lasten hyväksi! Vuositasolla kaksitoista miljoonaa euroa, ja vaikka se ei miljardeja olekaan, niin se olisi parempi kuin ei mitään. Ja se olisi osoitus, että ylipäänsä asioiden eteen päättäjistössä halutaan oikesti tehdä jotain! Vain yksi pieni ensiaskel, pieni korsi keon kohti miljardeiksi kasvattamista useista kekoon virtaavista lähteistä.

Jos on molemmat jalat amputoitu, et voi juosta maratoonia omilla jaloillasi. Jos keuhkot ja sydän tilttaa niin et enää hengitä. Nämä ovat realiteetteja. Mahdottomuuksia. Näihin verrattuna päättäjien sekä kaikenlaisten omaisuutta keplotellen huijanneiden jne palkkojen järkiperäistäminen on mahdollista ja täyttä realismia eikä ruusunpunaista haihattelua. Ainoa este on heidän itsekkyys, joka vain täytyy murtua. He ovat vieraantuneet omaan omahyväiseen kuplaansa sen sijaan, että edes haluaisivat tehdä asioille mitään.

Eduskunnan kyselytuntiteatterissa kuulee mitä hulluimpia puheenvuoroja kokeneilta poliitikoilta, joilta pitäisi tulla järkeviä kannaottoja sekä realistisia toimia oikeanlaisten tekojen ja toimien suuntaan. He ovat niin syvällä kuplassaan etteivät näe eivätkä ymmärrä, eivätkä halua ymmärtää, edes nenäänsä pidemmälle. Jos sinnekään saakka. Tästä voisin kirjoittaa vähintäänkiin romaanin mutten siihen nyt lähde ...

Tulevasta emme tiedä, menneeseen emme voi emmekä haluakaan palata, joten meillä on vain Nyt ja Tässä.

Voimme vain tämänhetkisillä tiedoillamme tehdä parhaamme. Voimme vain tässä hetkessä tehdä parhaamme, ja uskoa, että se kantaa vielä vuosisatojenkin päähän.

Vain Luontoa ja Eläimiä kunnioittaen on ihmislajillakin tulevaisuus. Vain pysäyttämällä tuhoavat hankkeet ja keskittymällä oikeisiin asioihin meillä on tulevaisuus. Vain tukemalla Luontoa ja Eläimiä, tekemällä yhteistyötä heidän kanssaan meillä on varmuus, että kaikki elävät oliot täällä voivat hyvin vielä tuhansienkin vuosien päästä.