Kuulut Kaupunkiin

"You can feel it

You can taste it

You can see it

You can face it

You can hear it

You're getting near it

You're wanna make it

'Cause you can take it"

Tänän autoradiosta soidessaan You belong to the city kiinnitti äkkiä huomion. Pysäytti laukkaavat ajatukset siihen hetkeen, ja muutti kokonaan suunnitellun ja kaavaillun blogiaiheeni tälle iltaa.

Elokuinen sunnuntai-illan viileys hiipii ovelana kuistin laudoille. Kuiskaa: "Eikö olisi jo aika peitellä paljaat kesävarpaat paksuihin lämpimiin villasukkiin

-ainakin näin iltaisin ..?" Ja minä päätän kirjailla vain hetkessä ajatuksien kuljettamia sanoja, annan ajatusvirran vain viedä.

Japsikelloamppeli jaksaa vielä kukkia vaikka pian onkin jo krysanteemien aika. Pörriäiset pyörivät vielä kuin kesällä konsanaan kukkien kimpussa.

Mietin illassani kuinka erikoista olikaan hyönteisten saama pr-jeesaus joitakin aikoja sitten. Muistatteko? Paarmalaji, Scaptia Beyonceae, nimettiin Beyoncen mukaan. Kyllä. Artistin mukaan! Ja tiedättekö miksi? Takalistonsa takia! Pyöreä, keltainen karvapyllykäs! Toinen syy lienee ollut lajin löytyminen artistin syntymävuonna.

Ovat he vaan fiksuja Australiassa; sieltähän tämä kyseinen laji löytyi. Noihin aikoihin kyseiseiseltä artistilta tuli Who run the world-biisi. Miten ihana olisi ajatella, että pörriäiset johtavat maailmaa, ainakin tänä iltana haluan vetää mutkat suoriksi, ja ajatella, että siinä he nyt johtavat maailmaa, pörriäiset, pyörivät amppelin ympärillä, amppelissa, ovat vapaita.

Ja johtavat maailmaa.

Mietin sunnuntai-illassani myös, että kuinka henoa onkaan kun Luonnolla on ollut aikaa miljardit vuodet hioa ja hioa ratkaisujaan. Eikö evoluutio olekin keksinyt lukemattomia ja lukemattomia toinen toistaan upeampia toimintoja?

Tiedätkö mikä inspiroi dronetekniikkaa? Sudenkorennot! Kyllä vain. Insinöörit ja suunnittelijat tsekkaavat Luonnon ratkaisuja, nappaavat sieltä, soveltavat.

Kulokauniaisilla on vatsassaan lämpösensoreita -tiesitkö; kaikkea tutkimustietoa tästä monet maat käyttävät puolustusvoimissaan kehittäessään parempia ja parempia lämpösensoreita!

Arkkitehdit jäljittelevät häikäilemättä ja sumeilematta termiittien ilmastointi- ja lämmitysjärjestelmiä, vievät nimiinsä Luonnon keksinnöt ja muuttavat massiksi.

Missä on Luonnon palkka kekoteknologiasta? Entä energiatehokkuudesta?

Maailman terveysjärjestön mukaan bakteerien vastustuskyvyn lisääntyminen antibiootteja vastaan aiheuttaa yli 700 000 kuolemaa vuosittain. Ekologia- ja evoluutiotietämys on varsinaisen tärkeää tutkimuksissa antibioottiresistenssiä koskien.

Muurahaiset, he Mustikkaisten suuresti arvostamat ahkerat ja ihanat puurtajat, tuottavat antibioottia. He ovat ovat vieneet yhteistyön bakteerien kanssa ihan huikeille sfääreille ja tasoille;

bakteeri asuu samassa kehossa, joka tuottaa myös antibioottia. Antibiootti tappaa tunkeutujasienet. Aika huippuviritystä! Eikös vain.

Luonnosta löytyy kaikki. Mikä ihana ristiriitaisuus kaiken keskellä onkaan autoradiosta soinut You belong to the city miksattuna tavalliseen, luonnolliseen sunnuntaipäivään.

Kun päästin irti alkuperäisestä blogiaiheestani kirjaamatta siitä sanaakaan annan ajatusteni laukkailla pidemmälle elokuun kultaisilla viljapelloilla. Tiesittekö, Aristoteles aikaan idioottia sanana käytettiin miehistä, jotka eivät olleet aktiivisia poliittisesti? Aikana, jolloin koko yhteiskunta oli vain pikkuriikkinen ja helpohkosti hahmotettava kaupunkivaltio. Aristoteles kirjoitti: "Tulemme oikeudenmukaisiksi toimimalla oikeudenmukaisesti, maltillisiksi hillitsemällä itsemme ja rohkeiksi käyttäytymällä rohkeasti." Olen aina pitänyt Aristoteleen ohjenuorasta katsoa yksittäistapausta orjallisen yleisten sääntöjen noudattamisen sijaan, ja painotusta harkintakykyyn; kykyä ottaa huomioon konkreettiset olosuhteet.

Emme saa ajatella Luontoa tuottavana investointina. Kuinka helposti ihmislajilta unohtuukaan maan omistamisen alkuperäinen merkitys:

velvollisuus huolehtia Luonnosta, Luonnon erikoisuuksista, ja sen tulevien omistajien maailmankuvasta. Ohjata oikeiden arvojen lähteille.

Ihmislajinen on hukannut painopisteensä ekosysteemissä. Unohtanut, niin kovin totaalisesti unohtanut, miten Luonto toimii. Miten Luonnon aineenvaihdunta toimii.

Irlantilainen Herrasmies Signore C on käynyt pihattoon pitkäkseen, oikaisee itsensä täysin rojolleen, ja maata mötköttää rojollaan oikein oikosenaan.

Erikoinen rauhallisuuden tunne vallitsee meidän illassamme. Rauha. Kiitollisuus. Kaukana mutta silti niin lähellä on sotavuodet.

Jatkosodan alkaessa puolustusvoimilla oli suunnilleen 9500 hevosta. Otettuja hevosia oli liki 36 000. Rintamalle lähetettiin loppuvaiheessa 9 000 täydennyshevosta. Ahvenanmaa säilyi ainoana paikkana, josta ei pakko-otettu hevosia ollenkaan. Jokaista sataa hevosta kohden oli kaksikymmentäkaksi moottoriajoneuvoa. Liikarasituksen takia 900 hevosta lopetettiin. Tämä oli jatkosoden ensimmäisenä vuonna.

Kuinka moni illassaan uhraa ajatustakaan ollakseen kiitollinen hevosille? Kiitollinen rauhalle? Kiitollinen hetkelle tässä ja nyt? Kiitollinen tulossa oleville päiville?

Neuvostoliiton määräämät ennekkoehdot eduskunta hyväksyi 2.9.1944.

Ei siitä loppujen lopuksi ole kuulkaas kovinkaan kauan! Aselevon oli tarkoitus tulla voimaan 4.9. Hevosilla oli kova työ vetäessään kotiutuvaa armeijan kalustoa. Kuinkas sitten kävikään, kaikki Lapin tapahtumat. Ja kaikki. Onneksi monikaan meistä ei ollut elämässä tuolloin.

Lähes joka neljäs sotaan otettu hevonen jäi sille tielleen. Kun vain ajatteleenkin niin se kaikki tulee liian lähelle yhä -silti vaikka ei itse sillon olekaan elänyt. Itku ei ole kaukana, ja tuuppaan ajatuksen sivuun.

Mieleeni karkaa vielä kuitenkin Lapin tuhosta ajatus: lokakuisessa Röytän pommituksessa laivoihin kuoli liki kaksisataa hevosta. Voi ihmislajinen sentään kuinka olet toiminut historiassa, mitä oletkaan tehnyt!

Huokaan raskaasti ja syvään. Ilta pimenee. Päätän keittää vielä kunnon kahvit myöhäisiltaan. Ehkä huokailla kahvikuppiini lisää hieman. Huokailla historiaa.

Kuinka kummallista tämä elämä onkaan!

Rahassa emme voi mitata kiitollisuutta. Emme hetken arvostusta. Emme kiitollisuusvelkaa hevosille. Voi vain toivoa, että ihmislajinenkin joskus pysähtyy. Ja ymmärtää. Ymmärtää syvästi.

Ja kuuluuko syvään ymmärrykseen jättää kiitollisena rakas aikajakso taakse. Avata uusi ovi. Katsoa kun syksyinen lehti kieppuu kirkon tornin ylle vapaana. Tuntea se vapaa uuden alun voima, jonka aistii vain aina syksyisin. Se voima, jonka ruska vimmallaan puskee väriloistona liekkeihin ja lupauksen hehkuun. Se soi uutena musiikkina, joka on odottanut vapautumistaan juuri tähän syksyyn. Se tuoksuu kirjakaupassa, uusien kirjojen sivuilla. Se kuuluu mukulakivikadulla, pikkupuodeissa, jokivirrassa, kaviokopseena mukulakiviin, ja näkyy jokilaivojen syttyvissä lampuissa.

Suomenhevosen tarina on selviytymistarina. Voi kuinka voinkaan siihen samaistua!

Uusi Aika. Se on täällä.