Meren Tuoksuun matkalla

Lupasin tälle viikolle kolme postia; vakavan, kultturellin ja henkilökohtaisen.

Tässä tulee se henkilökohtainen.

Tähän alkuun teksti kotisivuiltani:

Pienelle Pohjois-Savon ja Keski-Suomen rajamailla sijaitsevalle maatilalle päätti maailmankaikkeus minut pudottaa 1971 tätä ihmisten keksimää ajanlaskuaikaa.

Isovanhempien kasvattina juurruin maanläheiseen työteliääseen arkeen. Lehmät saivat kestää lauluani, ja suuri työhevostamma jatkuvaa harjaamistani ja yöllisiä kuutamoratsastusretkiä ilman satulaa.

Koulutieni alkoi samaisessa pienessä maalaispitäjässä mutta koluajan polku vei myös Keravalle, josta tottakai kaikille lomille piti aina tulla takaisin lehmien ja työhevostamman luokse. Juureni olivat jo syvällä ja tiukassa pienen maatilan mullassa.

Keravalla elämään tuli paljon ihania kavereita, ystäviä. Yksi hauskimmista muistoistani on kun olin tulossa koulusta ja matkallani minut pysäytti joku suunnilleen ikäiseni tyttö. Hän kysyi, että voisinko olla joku päivä hänen kanssaan. No tottahan toki, ja taidettiin jo samana iltana kyläillä toistemme luona. Hän kertoi seuranneensa minua jo pidempään, että mihin taloon menen, ja oli lopulta uskaltautunut kysymään. Minä en tietenkään ollut huomannut mitään! Voitte arvata, että nauroin kun kuulin minua seuratun. Hauskaa oli kun hän kertoi nimekseen myös Anne. Tänä päivänäkin yhä olemme ystäviä, ja olen kummi toiselle hänen lapsistaan.

Keravan Tallista tuli tärkeä paikka, jossa Schulzen Leenan opissa oli hyvä oppia syventymään ratsastuksen saloihin.

Tähän väliin voisin kirjoittaa paljonkin mutta jätetetään vielä tuulta ja raikasta meri-ilmaa väliin, ja kerrotaan joskus lisää. Tärkeintä on tämä hetki vaikkakin tarvitsemme historiamme ja tulevaisuutemme myös pakettiin lisäksi.

Juuri nyt Luonto-ohjaaja opintoni ovat loppusuoralla, ja olen niistä kiitollinen, Opiskeluaika on mennyt mielettömän nopeasti, olen saanut tehdä hurjan mielenkiintoisia projekteja, löytänyt upeita luontokohteita, törmäillyt aina vain lisää uusiin ihmisiin, tehnyt valtavasti työtä oppimisen eteen.

Katsotaan mitä Joulu ja alkuvuosi tuo tullessaan! 

http://mirtillocollina.wixsite.com/rasputila/annebirgitta?fbclid=IwAR3YIz7BUZdVELOIZmPDgp1_2ZRxpktygwPU7Vqaeh6e0-RJW4-2EGlWnmk

Nyt tiedämme mitä alkuvuosi toi tullessaan. Se toi tämän vaaleilun yhtenä isona asiana muiden asioden joukkoon. Tai pienenä. Riippuu katsontakannasta.

On tullut esittelykyselyjä jonkinverran, joten kirjoitan tänne hieman itsestäni. Jos haluatte jutellen kysellä niin soittaa saa, kerron kyllä mielelläni jutellen vastauksia kysymyksiisi!

Asun pienessä tuikekeltaisessa mökissä metsän keskellä. Mökki rakennettiin yhdessä silloisen siippani kanssa, jonka kanssa olin vajaat kymppivuotta kihloissa.

Tilkoin lehmiä, huolsin heppoja, puursin rakennustyömaalla, ja kellon ympäri ahkeroitiin silloinkin. Tämä oli siis joskus 90-luvulta alkaen.

Sittemmin tiemme veivät tämän metsästäjän kanssa erilleen, se on ainoa kerta kun olen ollut kihloissa. Hän jäi elämääni isoveljeksi, kuten häntä kutsun, ja on ainakin toistaiseksi ollut korvaamaton apu monessa mitä tämä keuhkovammainen ei itse pysty. Hän auraa pihatien, ja hän on se, jolle voi soittaa jos autovanhus ei käynnisty jne. Hänelle soitan kun kiehun kiukkua maailmaa kohtaan, ja hän joutuu sijaiskärsijäksi luurissa kuuntelemaan kun tulivuori rätisee. Olen siis elämäni isoveljestä kiitollinen. Oikeita sisaruksiahan minulla ei olekaan, joten ehkä tarkoituksensa tälläkin kuviolla. Ehkä hän saa vastuullisesta isoveljeydestään vielä jonain päivänä vapautuksen. Hirveää aina vaivata milloin milläkin asialla!

Hänen jälkeensä oli minulle täysin vääränlaisia tapauksia, ja päätinkin etten miehiä kattele, en ota riesoikseni yhtään epärehellistä oikeudentunnotonta oliota, olkoot moiset! Olen ollut aina se jättäjä mutta painavista syistä. Muutamat lyhytaikaiset yritelmät pilasivat minun silmissäni siis koko mieskunnan maineen...

En siis ole enkä ole ollut ikinä naimisissa eikä ole lapsia, eikä yritelmääkään tiineeksi tulemisesta.

Ei ole ideologista eikä mitään syytä siinäkään muuta kuin elämä vain on järjestänyt niin.

Sama kuin kasvissyönnillänikään ei ole mitään ideologista eikä muuta syytä kuin että kymmenet vuodet jo olen ollut kasvissyöjä, en vain saisi lihaa alas menemään. Sanottakoon samaan hengenvetoon, että henkilökohtaisesti siis en ikinä käyttäisi nyhtökauraa jne koska ne pilaavat raikkaan, puhtaan kasvisruuan. Ihan oma henkilökohtainen makuni tämä. Monella varmasti nekin toimii, joka kaipaa lihankorviketta. Mutta tässä kun nyt puhe näistä henkilökohtaisista niin rajaan porinani tässä siis niihin.

Elämässäni ammattiastma puuttui peliin vieden vähitellen tallityökunnon, ja jouduin luopumaan talliyrttäjyydestä. Olen silti ikuinen tallitonttu vaikka sitä en pysty entisessä muodossa tehdäkään. Ehkäpä vielä joku päivä pystyn siihen palaamaan, ja voi työllistää tallitontut, ja pitää taas lauman hevosia lähellä perheenjäseninä ja tasaveroisina työkumppaneina. Ehkäpä silloin saan yhdistettyä kaiken elämässä opitun, logoterapian ja kaiken, ja siitä alkaisi uusi oppimatka...

Perheeni on nyt kissat; Porkkana, Mustikka, Fiia, AnsaHillewiRegina sekä koirat; Tiibetinspanielit Pirre, Pyry, Bernhardilainen Raxu ja hevonen Cooper.

Keskenämme olemme asuneet jo vuosia, taitaa tulla jo kymmenen, yksitoista vuotta. En voi siis sanoa asuneeni yli kymmenen vuotta yksin kun minulla on ollut minulle maailman ihanin perhe! Juuri minulle täydellinen.

Mahtuu niihin yli kymmeneen vuoteen toki aika, joilloin tämä eläinperheeni oli suurempi, talli täys heppoja, ja nyt jo edesmenneet diabeetikkokissat Hudu ja Sesse, ja jenkit Laku ja Fanny, ja seropit Mutteri ja Rippe ja ja ja ja ja....

Mutta nyt siis tämänhetkinen perhekoko on me yhdeksän.

En ole halunnut siippaa elämääni, sekin on täysin oma valinta. Nyt vasta olen elämälle avoin harkitsemaan (huom!vasta harkitsemaan!) antamaan mahdollisuuden jollekin jos taivaasta joku superhypermegaextraintelligenttieläinrakasluontofriikki työhullu iloinen ja ahkera uros tipahtaisi kohdalle. Sellainen, joka sanoisi haaveistani ja unelmistani kutakuinkin tähän tapaan: "Nehän on ihan toteutettavissa, ja helposti!" Sellainen, jonka kanssa voisimme sovittaa työasioissa matkustelun (luontotyötä tietenkin ympär maailmaa aina Australiaan kenguruita myöten!) ja juurillaolon kotisuomen "toimipisteissä".

Luonto on ollut elämäni juttu lapsesta saakka. Se on ollut aina osa minua ja minä osa sitä. Lapsena kuljin koulusas paidassa jossa luki: Puhtaassa ja Vapaassa Maailmassa. Olisikohan ollut Maailman Luonnonsäätiön paita.

Lukion jälkeen oli selvää, että kouluttaudun maatalouteen ja hevosiin. Niinpä polku kulki aina Sarijärvelle Tarvaalan maatalousoppilaitokseen ja Ypäjälle Hevostalouskouluun. Virallisesti olen sekä hevosenhoitaja että ravivalmentaja niistä Ypäjän vuosista.

Olisiko tässä taas lisäinfoa hieman?

Jaan tämän kirjailun veispuukkisivulle, voit halutessasi kommata kysymyksiä siihen alle. Sillä tavoin niistä on suurin ilo useammalle kuin yksityisviesteilemällä.

Jossain kohtaa palaan virallisemmin asioihin, joita etulinjassa ajan, olkoonkin, että tykkään katsoa suuret kokonaisuudet kondikseen, sillä kaikki täällä vaikuttaa kaikkeen, ja mielestäni ei naurettavampaa olekaan kuin eduskunnan meuhkaaminen kellonsiirtelyistä! Hyvin kuvaavaa siitä, että mikä siellä on tärkeysjärjestys...

Tänä iltana tärkein asia on huolehtia perheestäni, viedä koirat kohta ulos, hörppiä iltakaffeet, ja suunnitella huomisen aikataulu. Ajattelin varastaa myöhäisen iltapäivän/alkuillan vapaaksi sillä LuontoSinfonia leffa saa ensi-iltansa, ja ajattelin mennä sen katsomaan.

Haaveilen myös taas pian pääseväni jatkamaan logoterapiaopintoja, tänään tuli Fikkari postilootaan, ja oli täynnä asiaa! Sitäkin pitää vielä illalla lukea.

Aika soppa mutta silti niin selkeää ja tarkoituksenmukaista, eikös..?

21.03.2019 Mustikkamäellä, Hevosenkengän heittämän päässä Keski-Suomen rajasta,

Anne Birgitta

https://www.youtube.com/watch?v=XQLpe_O_2Ec

Kuva: Minähäse Hailuodon Meren Tuoksussa

-paidassa luki pinkillä: Rebel