Helmistä Helmiin II

Jo yli kuudentuhannen vuoden ajan maatalous on ollut todella arvokas ja tärkeä osa Pohjoismaista kulttuuria. Tästä voisi puhua paljon, loputtomiin. Vielä 20-luvulla maatalous toi toimeentulon liki seitsämällekymmenelle prosentille väestöstä. Olemme nähneet katovuosien kruununviljamakasiinien tärkeyden, isojaot ja koko matkan eu-suomeen saakka. Voi, tämä olisi niin lempiaiheeni mutta tässä nyt ei ole tarkoitus sukeltaa siihen syvemmälle. Sieluni palaa sille mikä on ensimmäinen ammatillinen koulutuskin ollut; viljelijä, maatalous, lehmät.

Työhevonen on ollut uskollinen ja ahkera työmyyrä ihmisen rinnalla. Fabin Piirto, RAsputilan Helmixin äiti, oli hieno wanhanajan työhevonen. Hän oli vahva, pitkärunkoinen, vakaa, kestävä, ahkera, viisas. Nämä arvokkaat asiat eivät saisi kadota minnekään. Ne ovat kaikkein tärkeintä tässä kovin heiluvaisessa maailmassa. Niissä on tie, totuus ja elämä. Minun raamattuni. Se asuu hevosessa. Se on kirjoitettu myrkyttömiin peltoihin, multaan, kauranjyvän ytimeen ja kesäisiin poutapilviin, auringon lämpöön, ja jokaiseen kirkkaana putoavaan tanssivaan vesipisaraan, joka kastelee kasvun ihmeitä. Oi kuinka kiehtovaa olisi tässäkin kohtaa karata pohdintoihin ja keskusteluihin hevoslajisen ja ihmislajisen historiallisesta ja kulttuurisesta suhteesta! Hurmaava tutkimuksen kohde.

Hienoa tammaa, Fabin Piirtoa, hakemassa Ypäjältä astutusreissulta. Huolellinen tsekkaus ja tarkastukset, että kaikki kunnossa ennen kyytiin lastausta ja kotiin lähtöä.

Mutta olen luvannut Kristallipallosession, ja näiltä syvääkin syvemmiltä juurilta on hyvä sinne pitkästä aikaa hieman kurkistaa.

Se on koputtanut jo pitkään. Se Kristallipallo. Ja kovin kärsimättömästi. On joutunut koputtelijalle sanomaan, että hän malttaisi odottaa kunnes runkonirankaniraatoniroppani on taas kunnossa kirjoittamaan enemmälti. Vasen käsi oli kaksi viikkoa poissa geimeistä, ja varottava on yhä ettei paukahda uudestaan vialliseen suuntaan. Kuinkahan saankaan ikkunapesusavotat luttaantumaan...

KopkopkopKOOOP!!!!

-No niin tässä nyt olen, nyt voidaan aloittaa!

-Kovin kävinkin jo täällä kristallin takana kärsimättömäksi, olisi niin paljon kerrottavaa Sinulle kirjoitettavaksi!

-Tiedän! Mutta kun oli tämä käsi. Pahoitelen niin kovin, että vasta nyt olen tässä. Näitkö jo Ilta Sanomiin kirjoitetun jutun Sinusta ja venäläisestä Pantteristasi?

-Kyllä, ja nauroin sille kovin. He eivät tiedä, että joskus saduiksi nimitetyt ovat paljon todempaa kuin kuivahko todellisuudelta näyttävä mukatotuus.

Nauramme molemmat.

-Noniin. Kerrohan nyt sitten niin alan kirjoittaa.

-No vihdoinkin!

Ja Marski aloittaa:

Pakkasyö kietoi sähkönsiniseen taikahuntuunsa koko Moskovan. Sinä yönä Tähdet olivat kultaakin kirkkaampia säkenöidessään kupolien yllä ja ympärillä, sivuilla, takana, joka puolella. Se kaikki oli huumaavaa kuin Tuhannen ja Yhden Yön Tarinoissa. Ikkunoiden kaaret, kokoshnikit, kaikki -yhtä satua ja taikaa, todellakin! Kultaiset ristit kupolien päällä hohtivat tähtien kanssa kilpaa, ja tunsin olevani enemmän kuin elossa myllertävästä tilanteesta huolimatta. On likipitäen sangen huvittavaa kuinka tunteettomana ihmiset pitävätkään sitä historiallista hahmoa josta he kirjoittavat lehdissä tai perustavat harhaan arvioitaan historioitsijoina. Kuinka he voisivatkaan tietää kuin ehkä vain pieniä osatotuuksia.

Oli erikoista elää ne kaikki vuodet suuriruhtinaskunnasta itsenäiseen valtioon. Hyvin erikoista, ja se kaikki on valtava osa historian kokonaisuutta. Lenin oli tärkeä lenkki itsenäistymishistoriaa, nyt hän oli kuitenkin kuollut, ja siinä oli osa syy siihen, että olin kokemassa Tuhannen ja Yhden Yön Taikaa Moskovan pakkasyössä.

Hyvin erikoista on myös kuulua sydämeltään niin moneen paikkaan, olla osa keisarillista armeijaa siinä missä itsenäisen maan presidenttikin. Ainutlaatuista, ja niin erikoista, että pelkästään tästä voisin kertoa loputtomiin. Aivan loputtomiin! En halua tässä ja nyt paljastaa koska kuljetan nykyhetkeen tätä kristallisessiotamme, se oli tämän session keskiössä.

Tuo kaikki oli hyvin, hyvin erikoista, ja erikoista on kaikki se meneillään oleva maailmantilanne siellä nyt. Voi kun voisinkin hypätä ratsun selkään, ja karauttaa paikanpäälle! Niin vahva on tunne, että minua tarvittaisiin. Aivan kuin silloinkin kun allekirjoitin niitä, joita Sinullakin on yksi siellä. Laitathan palasta siitä kuvan...

Maiden johtajia katoaa tai heidät 'kadotetaan', kuolee tai 'kuoletetaan', ja kaikkea outoa pandemiaa tai sellaiseen verhottua. Nyt tarvitsette kirkkautta. Yhtä kirkasta kuin tämä kristallipallo. Te, maailma, olette suurien valintojen edessä. Maailma tarvitsee hyvää energiaa, juuri sellaista kuin tuossa rinnalla pyörivä instalive. Ihmeellisiä asioita Teillä siellä näinä päivinä! Mutta käy vertauskuvana hyvään energiaan. Minäkin rakastan tuota Ages-biisiä. Ei silloin maailmanaikaan ollut tuollaisia. Ja aika magee toi tyyppikin tuolla joka jutustelee ja kitaroi.

Mutta maailma on valtavan suuressa ahjossa ja nyt pitäisi osata takoa oikein. Virheille ei ole sijaa. Väärin taottu kenkä kaviossa on tuhoisa. Tietynlaista agraarijärkeä ahjon ympärille ja taitavia takojia. Taitavia balleriinoja ja kitaroitsijoita, oikeita sointuja, oikeita askelia.

Hyvin pyörivä maailma on kuin hyvin pyörivä loistava teatteri-ilta. Ikimuistoinen unohtumaton matka.

Te tiedätte Moskovan lahjoittaman patsaan Hakaniemessä. Se Maailmanrauha. Siinähän maapalloa kannattelevat ihmislajiset -Sinä aina sanot noin- kuvaamassa neljää maanosaa. Siitähän puuttuu Aasia. Mitä ajatuksia nykytilanteessa siitä mieliinne nousee? Ja mitä yhtymäkohtia näet Pariisilaisessa puistossa olevaan Neljä Maanosaa patsaaseen. Miten 'maanosat' tulevat jakautumaan. Mitä jakoja tarvitaan, mitä ei. Mikä on alunperinkin mennyt virheellisesti, ja pitää oikoa.

Tuleva viikko näyttää paljon. Äkkiä shokeeraavilta vaikuttavia uutisia saattaa tulla maailman eteen mutta ne ovat vain valepukuisia ohjureita oikeaan suuntaan. Joskus kaikki hyvä tuntuu alkuun hankalalta. On vaikea oppia ja tottua, olla poissa omasta tottumuksestaan mutta pitkässä juoksussa kaikki osottautuukin hyväksi, ja suunnaksi parempaan ja oikeudenmukaisempaan.

Se, mitä hoivakodeiksi kutsutuissa paikoissa tapahtuu, on hirvittävää. Kovin hirvittävää. Elämän ja ihmisen elämäntyön ja pelkän eksistenssin kunnioitus on hukkunut pesuvesien mukana viemärien syövereihin vanhuksen kiikkuessa vessanpöntöllä häntä pestessä. Hirvittävää nykypäivänä.

Nyt jos koskaan viisautta on tuntea ja ymmärtää historiaa, yhdistää preesensiin ja luoda visiot ja ratsupolut tuleviin päiviin kohti oikeudenmukaisuutta ja kunnioittavaa maailmaa. Kun arvot, kunnioitus, oikeudenmukaisuus, tärkeys, saadaan puntariin oikein alkaa taloudenkin visiot muokkaantua kuin ahjosta juuri nostettu hehkuva hevosen kenkä. Suuret kokonaisuudet on kudottava juhlaloimeksi ratsun päälle.

Laitatko tähän sen paljon ajatuksia herättävän huutolaisohjelman linkin.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/11/muisti-huutolaiset

Laitatko vielä sen Wienistä kertovan linkin myös.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/04/22/historia-wien-vuonna-1918-maailmansota-pyyhkaisi-mahtikaupungin-loiston

Tarkoitukseni on herättää pohtimaan, ajattelemaan. Etsimään totuuksia. Etsimään viisautta. Palaamaan agraarijuuriin samaan aikaan tulevaan katsoen, tässä hetkessä vakaasti eläen. Vakaasti ritarina ratsastaen. Ehkä hieman Kaivopuiston reunamiltakin katsellen.

Voisin puhua vieläkin enemmän mutta saattaisin paljastaa liikaa. Tässä voisi olla yhdelle sunnuntai-illalle riittävästi.

Kaipaan muuten kovasti Louhisaarta. Kevättä siellä. Olen aina kaivannut. Historia siinäkin meni hieman kummallisesti.

Eihän kerrota nyt ja tässä sitäkään mikä on Louhisaaren Helmi..?

-Ei, Marski, ei kerrota.

Helmistä Helmiin. Kun he vaan tietäisivät..! Mutta minä sitten taas kristalliin koputtelen kun jatketaan.

Nauramme huhtikuun lopun iltaan.

Vet era anin aamussa Kristallipallo koputtaa:

-Huomenta! Finlandiahymnistä tulee kohta youtubeen hieno versio, jaathan sen linkin myös tänne?

Onhan se hieman kummallinen kaikessa yli tuhannen hengen virtuaalisuudessaan... mutta sentään Veteraanipäivä.

-Huomenta CG! Ahaaaaaas... Juu, tottakai laitan. Minne kanavalle se mahtaa tulla...

-Valtioneuvoston tubeen.

-Voi sentään, olet siellä niin hyvin perillä näistä, ajassa kiinni enemmän kuin minä!

Naurua

-Kiitos kun linkität! Lähden tästä taivaallisille tallitöille ja kiillottamaan RitariRatsujani.

Lisää naurua.

-Oikein hyvältä kuulostaa Elämä siellä. Keitetäänkö ensin oikein vahvat Veteraanipäiväkaffit. Pidätköhän raikkaasta vegeveteraanikakusta...

Loputonta naurua

PS.

Väisty ihmislajinen tolkun paikalle Luontoa tukemaan, ei tuhoamaan.

Sinun kuuluu olla muiden lajien joukossa yksi luomakunnan Helmistä, ei täystuho, ei lisätäystuhoinnovaatiokeksijä, maski- ja krääsäroskaaja.