Hei Rakas Joulupukki

Anne Puttonen
3.10.2019
3 min käytetty lukemiseen

Hei Joulupukki tai Päätonttu tai kuka nyt Korvatunturilla ikinä kuuleekin.

En muista milloin olen viimeksi Sinulle kirjoittanut. Ehkä joskus Lapsena. Josko lienen silloinkaan.

Mutta tänä Jouluna Minulla on Sinulle yksi Toive.

Eikö olekin Ihmeellistä?

”Tieto avaa aistimme ja ajatuksemme todellisuudelle. Se auttaa meitä näkemään yhä uutta, ennalta aavistamatonta kauneutta ja ihmeellisyyttä meitä ympäröivässä maailmassa. Se opettaa meidät riemuitsemaan maailmankaikkeudesta, uneksimaan tähtien lämpimässä valossa avaruuden loppumattomien syvyyksien keskellä.”

Esko Valtaojan Avaruudesta on Mustikkamäellä valinta kirjasyksyyn. Kertakaikkisen raikas tuulahdus tunkkaisten joka ilmansuunnasta markkinoille pakkoahdettavien turboelämäkertojen joukkiossa. On hyvä suunnata itsensä ulkopuolelle. Johonkin hieman suurempaan kuin ihmiselämä. Johonkin, joka on aina ollut. Johonkin, joka on aina ollut jo ennen meitä.

Johonkin, joka tulee olemaan myös meidän jälkeemme.

Rakas Joulupukki. Päätonttu. Tai kuka nyt kuuleekin siellä Korvatunturilla. Tai Avaruudessa. Toiveeni tänä Jouluna on Avaruus. Vain yksi pala Avaruutta. Tähtiä. Ja Raikkaita tuulia tulla ja mennä. Nähdä kauas. Nähdä lähelle. Ihmeiden keskellä Tähtitaivaan alla elää ja hengittää avaruuden syvää rauhaa niin kauan kuin aikaa täällä maapallolla juurtumiseen on annettu.

Tanen vaihdettua planeettaa maapallon fyysisen olomuodon jälkeen marraskuussa 2005 ei ole hetkeäkään etteikö hänkin mukana kulkisi. Ei ole ollut yhtään Tähtitaivasta ettenkö olisi etsinyt Tanen Tähteä, kuka juuri hän siellä on.

Samaisena Jouluna Arja Korisevan Avaruus nousi ikimuistoiseen sfääriin minun pienessä Elämässäni. Se on minulle Tanen laulu.

Pyysinpä Arjaa hautajaisiin sen laulamaankin. Ei tullut. Naiset ..! Mutta laulu ja sen tuomat muistot kulkee mukana.

Ja olihan meillä siellä Hewoswoimista vitsiä heittänyt Pappi -ilman Hänen huumori-on-pelastus-tilannetajuaan en olisi selvinnyt.

Heti hautausmaalle saavuttuaan hän ensisanoikseen julisti:

"Onpas täällä Kaunista! Tuo vastasatanut Ensilumi kaikkialla, ja sitten nuo tuonne kokoontuneet ihmiset kaiken tämän Luonnon näytelmän keskellä."

Paikallinen synagooga oli silloin remontissa, joten Siunaustilaisuus oli Luonnonhelmassa. En olisi selvinnyt, en ikimaailmassa, jos olisi ollut kirkkotukehtuminen edessä.

Selvästikin oli joku muukin järjestellyt tilanteen kuin vain Pappi sanomisillaan.

Onniksi papeillakin on ylin työnjohtonsa Avaruudellisissa sfääreissä...

Surut menevät soluihin. Niistä tulee osa dna tasi. Halusit tai et. Niistä ei mennä yli eikä läpi eikä ole surutyötä tai suruaikaa. Kun se kohtaa Sinut niin siitä tulee osa Sinua. Se on verenkierrossasi. Virtaa tuskana, raivona, rakkautena, lempeytenä, lämpönä, ikimuistoisena, kiitollisuutena, ikuisena kaipuuna ja kuitenkin ikuisena läsnäolona.

Ei ole sattumaa, että kuljitte samaa Elämää.

Anna minulle aikaa valita Taivaalta Oma Tähteni. Joka voin olla sitten joskus. Voisin säätää kirkkausasteen, muodon, hieman väriäkin. Vaikka tiedän, että Sinä sytytät sinne sitten vasta uuden Tähden kun on aika. Ehkä ei olekaan minun tehtäväni valita Tähteäni eikä nähdä maasta käsin, että miltä näytän Taivaalla.

Myönnän, kaikkivoipaiselle pedantille on hieman hankalaa antaa jotain muiden käsiin...

Mutta ehkä voin silti valiti muuten Oman Tähteni? Voinko?

Anna meidän olla tässä, ihan vain tässä, pienessä Elämässä, pienten Tähtien valaistessa päämme päällä askeleemme.

Anna Tähtien kasvaa kantapäihin, ja jättää jälkeemme Tähtisadetta joka askeleella.

Rakas Joulupukki, alkaako Sinusta tuntua, että liikoja Toivon? Ihmeitä?

Mutta eihän Rauha ole liikaa. Eihän? Eikä se ole mikään Ihme. Vaan perusoikeus.

Monet, niin monet, kerrataikanansa iltatallipolkuani valaisi Tähdet Mustikkamäen yllä. Kuuntelin hangen jutustellessa askelien alla Ihmettä. Se soi ympäri, ympäri, ympäri, lakkaamatta koko iltatallin ajan. Se soi vielä tallitöistä pirtiin palatessakin vaikka hevosille talliin jäikin radio yöksi hiljaiselle soittamaan muita Säweliä.

Mistään en ole niin varma kuin siitä, että hevoset osasivat Ihmeen etu-ja takaperin, jokaisen nuotinnoksen, hörisivät sitä unissaankin!

Paitsi että Musiikki on muistoja, kalenteri, aikakirja ja -kone, ja -kapseli, tunnelman täydentäjä, osa dnata, virtaava vuoripuro ja kaikki maapallon joet niin lisäksi:

Musiikin voima on Avaruudellista. Jukka Nykäsen Velhomainen kosketus Walking in the Air Säwelien sovittelemisissa soljuu Rauhaa. Se virtaa kaikkea sitä mitä Sinulta Rakas Joulupukki pyydän tänä Jouluna. Sovita Suru deeänaassani yhtä soljuvaksi virraksi ja voimaksi kohdata jälleen syvä Ilo ja Elämä.